Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Tänne sitten roolipelaukset.

Puhuminen näin "Hei, mitä kuuluu?"

Ajattelu näin #Mitä minä nyt tekisin#

Muista että et voi päättää toisen pelaajan hahmon tekemisistä. Voi tehdä esim näin : Yritin halata häntä? jolloin toinen pelaaja saa itse päättää antaako sen tapahtua vai ei!

Mukavia pelihetkiä!

 

Chat on avoin kaikille, niin pelaajille kuin vierailijoillekin, kunhan käytöstavat ja järkevä kielenkäyttö muistetaan.

 1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus kahdeksan?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
 

Nimi: Carnelian Dayie

26.05.2018 00:08
Carnelianin alkaessa jo kyseenalaistaa omaa käytöstään, tämä seisoo kiharapään vieressä ärtymys näkyen kireytenä mustahiuksisen leukaperissä. Pedron sanat oikeastaan vain lipuvat Carnelianin korvien ohitse, koska tämä ei kaipaa tuon kehuja tai muutenkaan halua ottaa niitä vastaan. Sisimmässään Carnelian on vihainen Pedrolle, miksi tuon aura kiinnitti tämän huomion kerta toisensa jälkeen itseensä, vaikka poika muuten ei tarjonnut tälle minkäänlaista kiinnostuksenkohdetta. Jos pelkkä mustahiuksisen läsnäolo saa kiharapään varpailleen, tuo ei todellakaan antanut Carnelianin kaipaamaa haastetta, kun jo aikaisemmin oppitunnin jälkeen tapahtunut välikohtaus oli ollut Pedrolle liikaa. Olihan Carnelian nähnyt myös toisenlaisen puolen tuosta keijuna, mutta ei poika tuolloin ollut viettänyt Pedron kanssa aikaa ystävystyäkseen, vaan pakon edestä.
Carnelian työntää kädet tumman hupparinsa taskuihin ja kääntyessään auringon valokeila peilaa tämän kalpeille kasvoille.
"Sori siit mitä tein aikasemmi.. en sanonu niit tosissani pahalla, en ees tunne sua ja taisin vaa purkaa omaa paskaa oloo suhun" Carnelian sanoo vaikka viha kyteekin tämän mustissa silmissä.

Nimi: Pedro Middleton

25.05.2018 17:26
Kylmät väreet kulkivat villisti pitkin Pedron selkää nostattaen karvoja pystyyn Carnelianin hengityksen osuessa viileänä hänen niskalleen. Hän katsahti epäröiden käsivarttaan pitkin liikkuvaa kättä tarkkaillen, kunnes se lopulta pysähtyi hänen kämmenelleen. Carnelian onnistui yllättämään Pedron alkaessaan antamaan vinkkejä maalaukseen, jolloin poika katsahti takaisin värikästä kuvaa kohti, kun toinen liikutti pensseliä sen pinnalla hänen puolestaan. Pedro nyökkäsi laittaen vinkit korvansa taakse, vaikkakin tunsi olevansa hieman hämillään Carnelianin avusta. Kiharapää itse ei saanut mitään suustaan, vaan keskittyi katselemaan, kuinka Carnelian loi pieniä, mutta suuren vaikutuksen tekeviä muutoksia hänen maalaukseensa.
"K-kiitos.. se näyttää jo paremmalta", Pedro sanoi, päästäen tahattomasti aavistuksen hämmentyneisyyttään ääneensä.
Lopulta Carnelianin hellittäessä otteensa ja ottaessa piirrustuksensa takaisin Pedro siirsi ruskeat sielunpeilinsä vilkaisemaan mustahiuksiseen.
"O-olet taitava", hän kehui ujosti, mutta painoi katseensa välittömästi maaleihinsa. Hänellä oli yhtäkkiä jotenkin outo olo, ja ajatukset singahtelivat sekaisin hänen päässään antamatta pojalle tilaisuutta saada niistä selvää. Ne olivat kuin hänen maalauksensa vielä hetki sitten: sekavaa väriloistoa sotkuisissa kuvioissa.

Nimi: Carnelian Dayie

25.05.2018 16:46
Ollessaan kumartuneena Pedron taakse Carnelianin viileä hengitys käy kiharapään niskalle, kun mustahiuksinen ikäänkuin silmäilee toisen maalausta tarkemmin. Carnelian hivuttaa sormiaan Pedron käsivartta pitkin ranteelle ja ottaa sitten kiinni kämmenestä joka pitelee pensselistä kiinni, huomaten miten kiharapää sitä puristaa.
"Voisit käyttää vähemmän värei tai edes häivyttää niitä ettei jokane eriksee pistä silmään.. ja nää kukat on liiotteluu" Carnelian sanoo pidellen kädestä kiinni, kun lupaa kysymättä ohjailee pensseliä saaden värit sotkuisten kuvioiden lomasta sulautumaan toisiinsa.
"Etkä sä voi jättää mustaa pois, sitä tarvii varjostuksiin ja korostaa värejä.." Carnelian toteaa antaen pensselin liikkua paperilla.
Ei mustahiuksinen oikeastaan ollut mielestään edes taitava piirtämään, joten kuvittelee vain mielikuvan ajatuksiinsa ja pojan voimat ohjailevat tätä luomaan ajatukset paperille. Carnelian vähitellen hellittää otteensa Pedron kädestä ja poimii sitten rypistyneen piirroksensa puristaen paperin nyrkkinsä sisälle.
"Antaa olla.." Carnelian tuhahtaa nousten ylös.

Nimi: Pedro Middleton

25.05.2018 13:42
Pitäen piirrustusta edelleen Carneliania kohti ojennettuna Pedro odotteli tuon ottavan sen vastaan. Kun Carnelian sen sijaan alkoikin vain puhua, antoi poika kätensä laskeutua hiljalleen, sillä se alkoi väsyä. Hän tosin antaisi paperin toiselle heti, kunhan tuo olisi oikeastikin valmis ottamaan sen takaisin.
"M-minä vain yllätyin", Pedro sopersi pidemmän kysyessä, miksi hän vaikutti aaveen nähneeltä, "E-en huomannut tuloasi".
Poika laski katseensa maalaukseensa, kun Carnelian naurahti vitsaillessaan kummittelusta. Pedro taas ei kokenut sitä hauskana, sillä näkyvistä katoaminen ei todellakaan ollut tarkoituksenmukaista ja toivottua voimien käyttöä. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan tuijotti hiljaa maalaustaan, jonka Carnelian ottikin pian puheeksi. Kiharapää säpsähti tuntiessaan otteen kädessään ja tunsi kehonsa jännittyvän. Hän nielaisi vaikeasti ja puristi pensseliään hermostuneena.
"E-ei, ei minun tarkoitukseni ollut tehdä niin", hän selitti nopeasti, "Eikä minulla ole mitään sitä vastaan. J-jokin vain inspiroi minua piirroksessasi ja halusin kokeilla tehdä siitä toisenlaisen".
Hieman nolona Pedro käänsi ruskeiden silmiensä katseen ryttyiseen, tummaan piirrokseen, sekä sen jälkeen takaisin värikkääseen vihkonsa sivuun.
"A-anteeksi, olisi tietenkin pitänyt kysyä lupa, saanko käyttää piirrostasi...", hän mutisi.

Nimi: Carnelian Dayie

25.05.2018 08:38
Carnelianin suupieli nykäisee hieman, kun tämä näkee millaisen reaktion saa kiharapäässä aikaan vaikkei muuta tehnytkään kuin seisonut tuon takana. Hetki sitten Carnelianin huomion kiinnittänyt värikäs hehku pojan aurasta katoaa ja kuin auringon peittävä tumma sadepilvi niin kiharapään hermostuneisuus peittää tuon auran. Carnelian mustin silmin katselee Pedroa irrottamatta katsettaan tuosta, kuin ahdistaen tämän värikkään pikkulinnun takaisin ahtaaseen häkkiinsä. Mustahiuksinen ei tee elettäkään ottaakseen piirustuksen itselleen, vaikka Pedro ojentaa sitä tälle.
"Miks näytät siltä kui olisit nähny aaveen?" Carnelian hymähtää kohottaen kulmaansa kysyvään sävyyn ja tekee pienen vilkaisun itseensä.
"Mun käsittääkseni kummittelu ois paremminki sun juttu ku katoilet näkyvistä" poika sanoo naurahtaen ja kumartuu yrittäen ottaa Pedron pensseliäpitelevästä kädestä kiinni.
"Yritäks tehä jotain pilaa mun piirroksesta vai mikä tää sotku on? Vai onks sul jotain mun näkemystä vastaan?" Carnelian kysyy viitaten Pedron maalaukseen.

Nimi: Pedro Middleton

24.05.2018 18:17
Pedron kasvoille oli kohonnut kevyt hymy hänen nauttiessaan maalaamisesta täysin rinnoin. Vaikka maalaus ei siltä ehkä ensisilmäyksellä näyttänytkään, poika lisäili värejä paperille harkiten, kuitenkin jättäen mallina tomivan piirrustuksen peruspiirteet havaittaviksi. Hän oli jälleen uppoutunut taiteiluun täysin, mutta yllättäen maalaukselle lankeava tumma varjo sai hänet havahtumaan nykyhetkeen.
Pojan ruskeat silmät vilkaisivat olan yli taakseen, jolloin Carnelianin näkeminen sai hänet hätkähtämään. Pedro olikin jo ehtinyt unohtaa ne inhottavat asiat, mitä Carnelian oli hänelle tehnyt, mutta nyt ne pyrkivät jälleen takaisin mieleen.
Pidempi pyysi ilmeisesti itselleen piirrustusta, jonka Pedro oli pihalta löytänyt, jolloin poika huokaisi mielessään helpotuksesta. Ehkei hermoilu ollut tarvittavaa tällä kertaa.
"S-saat.. tietenkin", Pedro sopersi katsahtaen paperiin, joka oli toiminut hänen mallinaan. Hieman kiusaantuneena Pedro ojensi ryttyistä piirrustusta mustahiuksiselle. Hän ei edes ehtinyt pohtia, miksi Carnelian oli moista sotkua piirtänyt, sillä päällisin puolin hänen mielessään oli sillä hetkellä ainoastaan toive siitä, että Carnelian poistuisi piirrustuksensa saatuaan. Vaikka yleensä Pedro olisikin ilahtunut jonkun huomatessa hänet, Carnelian taisi olla poikkeus. Se tosin johtui täysin siitä, mitä tuo oli silloin luokassa hänelle tehnyt.

Nimi: Carnelian Dayie

24.05.2018 17:39
Carnelian kyllästyy viettämään aikaa huoneessaan ja imee pillillä mukin tyhjäksi, ennenkuin jättää sen keittiönpöydälle muiden likaisten astioiden joukkoon. Auringon paistaessa sisälle ikkunasta Carnelian vilkaisee peilistä hiuksiaan ja erottaessaan yhä muutamia oranssinsävyisiä suortuvia, tämä vetää hupun päähänsä haroen mustia hiuksia reunustamaan kasvojaan. Carnelian poistuu käytävään ja laskeutuu portaita alas tylsistyneenä tuntien kulkevansa aaveiden joukossa, ohitse kävelevien oppilaiden aurat ovat pelkkää tasaista harmaata, joten ne suorastaan sulautuvat toisiinsa. Sisätilat alkavat tuntua pojasta yllättävän ahtailta ja vaikkei aurinkoinen sää ulkona houkutakaan mustahiuksista, tämä suuntaa silti askeleensa ulos päivänvaloon. Carnelian aikoo suunnistaa lähimmän puun varjoon, mutta kirkas välähdys tämän silmäkulmassa saa pojan hidastamaan askeltaan ja lopulta pysähtymään keskelle pihaa. Mustahiuksisen terävät tummat kulmat kurtistuvat muodostaen pojan otsalle V-malliset viivat. Carnelian kääntyy kannoillaan suunnaten kulkunsa pihalla maalaavan pojan luokse ja pysähtyy vasta ollessaan aivan tuon takana. Tämän pitkä varjo lankeaa toisen maalauksen ylle, Carnelian on jo avaamassa suutaan kun huomaa piirroksensa kiharapäällä.
"Saisinko ton takas?" Carnelian tokaisee silmäillen samalla värikästä sotkua Pedron paperilla.

Nimi: Akit4

24.05.2018 13:42
Uska Deepwing

Uska tunsi suunpielensä nytkähtävän ylöspäin Steven nimittelyistä huolimatta, sillä pian hän pääsisi ruokailemaan. Hän antoi pojan puheiden mennä ohi korviensa, kun pystyi vihdoin keskittymään muodonmuutokseensa saatuaan vaatetta yltään. Keho alkoi naksahdella luiden antaessa periksi uudelle muodolle, ja hetken päästä turmelijapoika alkoi kasvaa pituutta. Hänen ihonsa tummui ollen lopulta musta, sekä silmänsä muuttuivat punertaviksi.
Stenvard ei ollut ehtinyt vielä edes poistua pukuhuoneesta, kun sen nurkassa seisoi jo luiseva kaksimetrinen, tumma hahmo valmiina nauttimaan pupupojan vihan tulisuutta. Ääntäkään päästämättä Uska kiiruhti Steven kiinni tarttuen tuota olkapäästä ja kääntäen hänet ympäri itseään kohti(?) aloittaen ruokailun välittömästi. Pupupojan keho alkaisi pian antaa periksi tehden tuon lihakset veltoiksi ja liikuntakyvyttömiksi, eikä tuo voisi pihahtaakkaan apua huutaakseen. Uska sen sijaan tunsi tulisen maun virtaavan pojasta suuhunsa voimistaen häntä.

Kesti jonkin aikaa, ennen kuin Uska päätti ruokailunsa. Hän laski Steven veltoksi menneen kehon lattialle virkoamaan, kun hän itse samaan aikaan keskittyi muuttumaan takaisin normaaliksi itsekseen. Kuului jälleen naksahduksia ja rusahduksia, kun keho alkoi puristua takaisin kasaan. Uska puri hampaitaan yhteen sen ollessa hieman tuskallista, mutta jatkoi silti loppuun saakka. Pojan keho alkoi vaaleta sitä mukaan, kun hän lyhentyi, sekä hänen kasvonsa alkoivat palautua näkyviin. Noro verta vuosi pojan nenästä hänen nojautuessa raskaasti huohottaen vasten seinää istumaan, silmät uupuneena kiinni. Muodonmuutokset eivät koskaan olleet mukavia.


Iskariot Valoqor

Iskariot nyökkäsi Raviolille.
"Tietenkin se sopii minulle", hän sanoi ja suuntasi mikrofonin luokse alkaen säätää mikkitelineen korkeutta itselleen sopivaksi. Poika vilkaisi sinisillä silmillään Raviolin hämmästelemiin soittimiin.
"Nehän ovat soittimia", hän hymähti kevyt hymy kasvoillaan, "Ei niihin magiaa tarvitse, jotta ne soisivat".
Maagi tarkkaili huvittuneena, kuinka poika testaili hämmästellen viulua.

Nimi: DarkerSide

22.05.2018 21:27
Stenvard Oversong

"Suu kiinni tynkäsarvi." Murahdin ja vaihdettuani vaatteet päälleni vilkaisin tuhahtaen toista poikaa.
"Kuten sanoin en ala lapselliseen leikkiisi." Lisäsin ja nostin repun olkapäälleni kun olin saanut pakattua urheiluvaatteet takaisin reppuun.
"Saat keksiä ite tekosyyn miks et oo enää tunneilla, voin kertoa et katkoit mun sarvet ja lähin terkalle." Virnistin omahyväisenä, vaikka viha leiskui sisälläni.
"Nähdään sit tynkä." Sanoin ja käännyin ovelle lähtiäkseni.


Raviol Stronghill

"Voisin istua kuuntelemaan ja oppimaan, jos se sopii teille Iskariot herra?" Kysyin ja katselin hämmästellen muita oppilaita ja noiden kädessä olevia esineitä.
"Mitä noilla tehdään? Miten niistä tulee eriääniä? Oletteko te tehneet magiaa niihin?" Kysyin hämmästellen ja kosketin hellästi sormellani viulunkieltä ihmetellen sen rakennetta.

Nimi: Pedro Middleton

21.05.2018 13:49
Pedro keskittyi maalaamiseen lähes unohtaen ympäristönsä. Hän lähinnä vain harjoitteli yksittäisten asioiden maalaamista, eikä tehnyt paperille mitään harkittua kokonaisuutta. Hän ei nimittäin ollut saanut vielä ideaa mihinkään kunnon maalaukseen, mutta harjoitteluhan ei olisi koskaan pahaksi.
Jotain liikkui Pedron ohi, minkä hän huomasi sivusilmällään, jolloin ruskeat silmät katsahtivat tuulen mukana ohitseen liihottavaa paperia. Tavallisesti Pedro ei olisi kiinnittänyt moiseen huomiota, olihan aika ajoin joku oppilaista pudottanut monisteensa ulos, jolloin se leijaili ympäriinsä pihalla, mutta tällä kertaa paperi sai pojan mielenkiinnon. Se nimittäin pysähtyi hetkeksi, jolloin Pedro näki sen olevan piirrustus. Eikä mikä tahansa piirrustus.
Tavaransa käsistään laskien Pedro nousi ylös ja käveli nappaamaan paperin maasta. Hän nosti sen kasvojensa läheisyyteen tutkien sitä. Se oli suttuinen, hieman rypistynyt ja revennyt paperi. Se toi Pedrolle mieleen hänen omat sotkuiset piirrustuksensa, joita hän saattoi huonoina päivinä luoda, ihan kuten sinä päivänä oli käynyt kuvaamataidon tunnillakin. Hän katsahti ympärilleen, mutta ei huomannut ketään, jolle piirrustus olisi mahdollisesti voinut kuulua. Vaikka Pedrolla ei ollut aavistustakaan, kuka paperiin oli sutannut, hän tunsi sääliä sitä henkilöä kohtaan. Ehkä tämä oli nimittäin hänenkin tapansa purkaa pahaa oloa.
Paperin mukanaan pitäen Pedro palasi maalaustarvikkeidensa luokse istuutuen takaisin alas. Hän käänsi vihostaan uuden puhtaan sivun. Hän oli viimein löytänyt inspiraationsa. Pensseli alkoi kopioida tuulen mukana lennähtäneen paperin tummia suttuja maalauspaperille, mutta tällä kertaa tehden niistä iloisen värikkäitä ja lisäten mukaan kukkia ja muuta lempeää, ikään kuin Pedro olisi sanattomasti yrittänyt muuttaa paperiin tuskaista oloaan purkaneen henkilön mielialaa iloisemmaksi ja värikkäämmäksi.

Nimi: DemonEliah

20.05.2018 23:00
Seth Reyne

"Et sä nyt noissa voi mennä minnekään, sä näytät liian hipsteriltä", kuului Andrewin, yhden Sethin parhaista kavereista, tuomio selkien näyttäessä tälle jälleen yhtä asuvaihtoehtoa Skypen kautta. Tummatukkainen onnistui vastustamaan halua pyöräyttää silmiään, tosin vain täpärästi, mutta näpäytti nuorempaa poikaa kyllä muuten sanomalla: "No en mä siis missään kauppaa erikoisemmassa aikonut käydä. Sille reissulle en käsittääkseni tarvitse sun ehdottamia crop toppia ja shortseja." Ennen kuin Andrew ehti sanoa jotain vastaan, Seth jatkoi kulmat kurtussa: "Ja mitä vikaa mun flanellissa muka on?" Andrew'n kyllästynyt huokaus ei varsinaisesti auttanut, pikemminkin vain ärsytti toista lisää. "Kuten sanoin, liian hipsteriä. Tiedätkö, mä ihan tosissani raahaan sut ostoksille kanssani joskus. Niin rakas ja kaunis kuin ootkin, sä oot avuton mitä tulee vaatteisiin." Okei, ehkä Seth ei Andrew'n mielestä ollut yhtä tyylikäs kuin hän itse, mutta ei hänen silti olisi tarvinnut valittaa hänen lempiflanellistaan. Niinpä kun poika yritti taas epäilemättä neuvoa häntä jotenkin, Seth mutisi jotain kiireistä ja lopetti puhelun. "Kyllä mä itsekin osaan valita vaatteeni. Enkä mä edes halua hurmata ketään kauppareissun aikana, se yks on ihan hullu", hän puhui itsekseen käydessään vaatekaappiaan läpi ja teki samalla mielessään ostoslistaa.

Seth oli ennen pitkää päätynyt laittamaan valkoisen t-paidan tekstillä 'I'm no cacti expert, but I know a prick when I see one' ja mustat pillifarkut, mutta vihreän flanellinsa hän oli ystävänsä sanoista loukkaantuneena jättänyt pukematta, ja kuten hän oli toivonutkin, kukaan ei ollut yrittänyt lähestyä häntä hänen kierrellessään kaupan hyllyjen välissä. Ja olihan se, että hänellä oli ollut kuulokkeet päässä ja musiikki lähes täysillä myös auttanut. Onnistunut reissu, siis. Nyt selkie oli suuntaamassa koulun kirjastoon lukemaan jotain, ja jos kävisi tuuri, hän löytäisi hiljaisen nurkan minne käpertyä kirjan kanssa. Ei sinänsä, oli ulkonakin ihan kaunis ilma, mutta siellä olisi myös todennäköisempää törmätä muihin oppilaisiin. Niinpä Seth vain jatkoi kävelyä musiikkia kuunnellen katse eteenpäin suunnattuna. Eikä hän siinä vaiheessa tajunnut, ettei hän välttämättä edes huomaisi, jos joku tulisi lähelle.

Nimi: Carnelian Dayie

20.05.2018 22:23
Istuessaan ikkunalla Carnelian päätyy käymään läpi piirrustusvihkoaan, jonka sivut ovat täynnä suttuisia tummia kuvioita ja hahmoja. Osa rypistyneitä ja joidenkin sivujen paperissa on repeämiä, kun kynän terä on lävistänyt ne. Vihkoon Carnelian on purkanut tuntojaan, tuntui kuin pojan ylle olisi langennut varjo jota tämä ei ollut pystynyt karkottamaan. Usein yksin ollessaan Carnelian tunsi olonsa tyhjäksi, näkemättä muita ympäröivä maailma näytti lähes mustavalkoiselta ilman aurojen tuomia värejä. Mustahiuksisen suupielillä käväisee turhautunut irve, kun tämä ajattelee miten Pedron lähellä poika tunsi kuin katselevansa sateenkaarta, tuon aura oli niin kirkas ja sen värit vaihtelivat tunteiden mukana erottuen muiden joukosta. Kuinka ironista, että muihin verrattuna kiharapää kuitenkin oli luonteeltaan joukon harmaavarpunen. Pieni tuulenpuuska tempaisee yhden Carnelianin vihon irtonaisista sivuista mukaansa ja saa pojan samalla havahtumaan mietteistään.

Nimi: Pedro Middleton

20.05.2018 18:19
Vaikka satunnaisesti käytävällä vastaan kävelevät oppilaat saivat Pedron varpaillensa, hän toisteli mielessään itselleen, ettei antaisi senkään pilata Helian aiheuttamaa hyvää oloa. Pitkästä aikaa hänen mielialansa tuntui olevan vähintään yhtä kirkas kuin aurinkoinen taivas pihamaan yllä, jonne Pedro lopulta asteli. Hän etsi pihalta rauhallisen paikan, jonne istuutui. Hän ei suotta pelännyt sotkevansa housujaan maahan istuessaan, sillä ne joutaisivat kuitenkin pesuun tämän päivän käytön jälkeen.
Pedro laski olkalaukkunsa vierelleen ja kaivoi sieltä maalausvihkonsa, sekä vesivärit ja suljetun purkin vedellä täytettynä. Pensselitkin esiin saatuaan hän nosti silmänsä tutkimaan koulun pihaa etsien inspiraatiota maalaukseensa. Hetken päästä ruskeat silmät laskeutuivat takaisin paksulle maalauspaperille, jolle Pedro alkoi vetää vedellä kastetulla pensselillään iloisia värejä rikkoen valkeana kuultavan tyhjyyden sen pinnalta.

Nimi: Carnelian Dayie

20.05.2018 18:06
Mustat hiukset levinneinä ryttyisille lakanoille Carnelian makaa petaamattomalla sängyllä kääntyen tylsistyneenä vatsalleen ja tummat silmät pilkotellen kasvoille valahtaneiden etuhiusten lomasta poika katsoo huoneen seiniä myöden. Kalma tuntuu juurtuvan syvälle tämän jäseniin ja sen myötä synkeät ajatukset valtaavat Carnelianin mieltä. Vaikkei päivällä tapahtunut ollutkaan kenenkään ulkopuolisen syytä, tämä silti halusi kostoa. Se, joka teki Carnelianin heikoksi saisi vielä kärsiä. Mustahiuksinen poika käsivarsiinsa nojaten nousee makuulta ja vetäen hupun päähänsä tämä jättää sänkynsä. Carnelianin polvet pilkottelevat tämän kävellessä repaleiset tummat farkut jaloissaan keittiöön, poika ottaa jääkaapista kannellisen mukin ja imaisee pillillä myrkynvihreää juomaa. Carnelian istuu ikkunalle nostaen jalkansa nojaamaan kapeaa karmia vasten ja katselee ulos ajatellen voisiko tämä enää luottaa lumeeseensa muiden nähden.

Nimi: Pedro Middleton

20.05.2018 17:11
Aika esitelmän kanssa kulki kuin siivillä, eikä Pedro ollut havahtunut edes vatsassaan vaikertavan nälän tunteeseen. Eihän hän ollut syönyt oikeastaan mitään päivällä. Lopulta hän kuitenkin päätti pitää tauon oppikirjoista, jolloin ruskeat silmät kohdistuivat seinällä raksuttavaan kelloon. Vaikka poika ei enää edes kokenut itseään nälkäiseksi, pitäisi hänen pakottaa itsensä syömään edes jotain.
Pedro nousi pöytänsä äärestä ja käveli nappaamaan välipalapatukan itselleen. Hän vilkaisi samalla ulos. Aurinko paistoi mukavan lämpimänä vihertävälle pihamaalle, ja Pedrolla alkoi tehdä mieli mennä ulos maalaamaan. Jostain syystä aurinkoinen ilma herätti maalaushalut lähes aina. Ehkä hän voisi antaa itselleen luvan rentoutua hetken maalien parissa.

Tämän päätöksen tehtyään Pedro nappasi tyylilleen uskollisena hattunsa takaisin valkeiden kiharien peitoksi, sekä veti pitkävartiset kenkänsä jalkaan ottaen vielä maalaustarvikkeet sisältävän olkalaukkunsa olalleen. Hän vilkaisi itseään vielä pikaisesti peilistä, mutta vain pikaisesti, sillä ei iljennyt katsoa itseään turhan kauan huonon itsetuntonsa uhrina, jonka jälkeen avaimet mukaansa napaten lähti käytävään.

Nimi: Carnelian Dayie

20.05.2018 15:14
Carnelian lentää pari kerrosta alemmaksi oman huoneensa luokse ja aineettomana sulahtaa avaimenreiästä sisälle ennenkuin palauttaa lumeensa käyttöön. Mustahiuksinen poika ottaa aluksi pari horjuvaa askelta, ennenkuin saa tasapainonsa pysymään ja tämän ärtymyksen johtaman vihan vuoksi huoneen ikkunat helisevät. Carnelian on raivoissaan miten nöyryytetyksi tunsi itsensä keijuna, mutta puristaen kätensä nyrkkiin hillitsee voimansa ja vetäytyy makuuhuoneeseen. Poika avaa vaatekaapin, jonka oven sisäpuolella on peili. Carnelian silmäilee itseään, katse kulkee paljaalla iholla etsien merkkejä muutoksesta. Mikä oli saanut hänet heikkenemään? Poika kulmiaan kurtistaen haroo sormilla hiuksiaan erottaen niiden seasta edelleen oransseja kohtia.
"Heliaa ei ole olemassa enää.." Carnelian murahtaa peilikuvalleen, ennenkuin tarttuu ensimmäiseen vaatekappaleeseen jonka saa kaapista käteensä ja vetää harmahtavan hupparin ylleen.
Carnelian menee sängylleen huokaisten raskaasti ja hukuttaa ajatuksensa muualle.

Nimi: Akit4

20.05.2018 13:58
Uska Deepwing

Uska virnisti tietäessään, että sanoistaan huolimatta Steve oli raivoissaan. Hän nimittäin aisti hyvinkin vahvasti toisen pojan tunnevirtaukset, jotka houkuttelivat turmelijan vaistoja ruokailemaan.
Mitään sanomatta Uska alkoi itsekin riisuutua, mutta toisin kuin pupupoika, hän teki sen muuttaakseen muotoaan ja syödäkseen pojan tulista vihaa. Uska ei nimittäin haluaisi pilata vaatteitaan kasvaessaan liian suureksi niihin.
"Ollaanpa sitä nyt niin järkevää poikaa...", Uska mutisi ja loi piikittelevän katseensa Steveen haluten ärsyttää toista lisää.


Iskariot Valogor

"No, nythän te sitten näette", Iskariot totesi hymyillen ja kulki musiikin luokalle Raviolin kanssa. Osa oppilaista oli jo saapunut luokkaan valmistelemaan soittimet virittäen niitä ja säädellen vahvistimia. Iskariot itse päätti laittaa mikit testiin, sillä kaikista mieluiten hän laulaisi, vaikka osasikin joitain satunnaisia soittimia soittaa.
"Haluatteko tekin osallistua? Vai istutteko kuuntelemaan?" Iskariot kysyi Raveniin katsoen.


Pedro Middleton

Kiharapään huulet kohosivat leveään, iloiseen hymyyn paljastaen hänen valkeina kimmeltävät hampaansa, kun Helia puhui hänelle vielä kerran ennen poistumistaan. Keijun lennettyä käytävään Pedro sulki huoneensa oven ja kääntyi ilosta häkeltyneenä ympäri. Siitä oli niin pitkä aika, kun kukaan oli huomioinut häntä yhtä mukavasti kuin Helia, joten Pedro tunsi välittömästi lämmön lepattelevan rinnassaan. Hänen päivänsä oli piristynyt kuin taikaiskusta.
Poika kuitenkin käski itseään keskittymään seuraavaksi koulutehtäviin, sillä ainakin esitelmä kaipasi työstämistä. Edes se ei kuitenkaan laskenut enää Pedron mielialaa, vaikkei hän esitelmistä lainkaan pitänytkään. Hän toivoit kovasti, ettei tästä tulisi sittenkään niin pahaa kouluvuotta, kuin hän oli pelännyt.

Nimi: Carnelian Dayie

20.05.2018 12:20
Carnelian heiluttelee jalkojaan ilmassa odottaen, että Pedro nousee ja menee edeltä ovelle. Keijupoika räpyttelee siipiään lentäen oviaukolle ja kääntyy vielä kiharapään kanssa kasvotusten.
"Kiitos avustasi Pedro, nähkäämme myöhemmin.. ehkä joskus kykenen tekemään sinulle vastapalveluksen" Carnelian sanoo esitellen pientä hymyä kasvoillaan.
Keijupojan keho himmenee aineettomaksi, kun tämä lähtee käytävään lentäen nopeasti päästäkseen mahdollisimman pian omaan huoneeseensa ilman että kukaan toinen huomaa tätä.

Nimi: DarkSide

15.05.2018 12:20
Raviol Stronghill

"Ihmeellistä.." Totesin hämmästellen ja katselin Iskariotia.
"Haluan nähdä kun te laulatte siis." Kerroin hymähtäen ja seurasin Iskariotia pitäen poikaa kädestä kiinni.

Stenvard Oversong

Murahdin toiselle pojalle ja näytin Uskalleta kieltä.
"En ala lapsenomaiseen kinasteluun kanssasi." Sanoin vaikka mielessäni raivosinkin toiselle ja olisin voinut käydä tuohon käsiksi jos toinen poika jatkaisi.
Aloin riisua vaatteitani ja pukea urheiluvaatteiden sijasta päälleni arkivaatteita.

Nimi: Pedro Middleton

13.05.2018 16:43
Pedro hymyili Helialle takaisin iloisesti, kun kuuli, että he voisivat vielä nähdä toisensa. Pienoinen naurahdus pakeni kiharapään huulilta Helian todetessa, että hän saattaisi uudestaankin ilmestyä pojan laukkuun. Ehkä ihan varmuuden vuoksi Pedron pitäisi vastaisuudessa olla varovaisempi laukkunsa kanssa.
Ruskeat silmät seurailivat lumoutuneena siivillensä kohoavaa keijua, mutta katse suuntautui oveen Helian pyytäessä avaamaan sen.
"Toki", Pesro nyökkäsi nousten sohvalta ja käveli avaamaan huoneen oven. Hän hymyili vielä Heliaa katsoen.
"O-oli mukava tavata ja jutella", hän kertoi hiuksiaan sipaisten.

Nimi: Carnelian Dayie

13.05.2018 14:33
Carnelianista muiden auttaminen osoittaa samalla tavalla heikkoutta, kuin se että itse joutuu pyytämään apua toisilta. Niin helposti muut käyttävät kiltteyttä hyväkseen. Jos haluaa olla vahva niin täytyy pärjätä omin avuin, siksi tähän tilanteeseen joutuminen onkin ollut Carnelianille niin häpeällistä. Siksi tämä ei saisi myöskään koskaan toistua. Keijupoika haluaa jo palata huoneeseensa, tämän olisi selvitettävä syy siihen mitä luokkahuoneessa tapahtui, ei kehno aamupala voisi aiheuttaa tälle tuollaista romahdusta. Carnelian haluaa pystyä luottamaan lumeeseensa täysin, sillä muutoin tämän koulunkäynti ei tulisi onnistumaan. Pedron avuliaisuus saattaisi silti tulevaisuudessa olla takaportti hätätilanteisiin, kunhan Carnelianin todellinen henkiköllisyys pysyisi salassa.
"..t-tietenkin näemme, kuuntele vain tarkasti jos et heti huomaa minua. Ehkä vahingossa joskus taas tupsahdan laukkuusi" Carnelian vastaa kohottaen katsettaan ja luo pienen hymyn Pedrolle.
Omille kasvoilleen keijupoika ei pystyisi edes taikomaan moista hymyä, Carnelian katkerana kuitenkin aikoo suorittaa roolinsa vakuuttavasti. Tämä nousee siivilleen kohoten ylemmäksi ja vilkaisee ovelle.
"V-voisitko avata..?" Carnelian kysyy, vaikka jälleen kerran osoittaakin miten kykenemätön tämä on pienenä tekemään samoja asioita kuin muut.

Nimi: Uska Deepwing

13.05.2018 13:39
Pedro Middleton

Pedro kuunteli Heliaa tarkkaan haluten löytää keinon piristää häntä.
"Mutta voithan sinä olla mukavakin ja tulla silti otetuksi tosissaan", kiharapää pohti. Hänestä tuntui harmilliselta, että keiju joutui harkitsemaankaan ilkeäksi ryhtymistä, vain jotta saisi ansaitsemaansa huomiota.
"Jos teet jotain mukavia asioita muiden hyväksi, alkavat muut varmasti arvostaa sinua aivan uudella tavalla", hän jatkoi. Tietenkään ketään ei pitäisi vähätellä pelkän ulkomuodon ja koon perusteella, mutta joskus tilanne vaati jotain toimintaa, jotta muut tajuaisivat asian.
Pedro hymyili Helialle pojan kertoessa, että hänelle oli ollut helppo puhua. Mitään muuta poika ei ollut toivonutkaan, kuin sen, että Helia saisi vihdoinkin purkaa tuntojaan jollekulle ilman pelkoa siitä, että häntä arvosteltaisiin ja tuomittaisiin.
"N-näemmeköhän me enää?" kiharapää kysyi, kun Helia ilmoitti, että hänen pitäisi lähteä. Olisihan Pedronkin pikkuhiljaa aika keskittyä koulutehtäviin, joten vaikka hän ei olisi halunnut menettää juttuseuraansa, olisi Helian pakko lähteä jossain vaiheessa. Toivonkipinä siitä, että hän olisi voinut saada ystävän Heliasta, kuitenkin sykki yhä pojan rinnassa.


Iskariot Valoqor

Raven onnistui kummastuttamaan Iskariotia jälleen kerran kysymyksillään. Tokihan hän sai kysellä ja oppia, mutta kummastusta aiheuttikin lähinnä se, ettei Raven tiennyt edes, mitä laulaminen oli.
"Laulaminen tehdään ihan itse omalla äänellä", Iskariot kertoi, "Se on ikäänkuin puhumista, mutta laulaessa ääneen lisätään melodiaa ja rytmiä."
Asiaa selittäessään Iskariot alkoi jo lähteä kulkemaan käytävää pitkin ehtiäkseen tunnilleen ajoissa, mutta tietenkin hän tuli varmistaneeksi, ymmärsihän Raven lähteä seuraamaan.


Uska Deepwing

Kulmat kohosivat virneen kera Uskan kasvoilla Stenvardin raivostuessa jälleen. Pupupoika oli mukavan heikkohermoinen, etenkin kun katsoi asiaa turmelijan nälän silmin.
"Minun mielestäni toiselle murahtaminen tuohon sävyyn ei kuulu hyvään käytökseen", Uska huomautti virnistäen tarkoituksella yrittäen provosoida Steveä lisää. Hän alkoi pudotella sarven paloja lattialle jalkojensa juureen katseensa tuijottaessa tiiviisti sarvetonta poikaa.
"Kylläpä sinun sarvesi ovat heikkoa tekoa...", hän mutisi itsekseen. Vaikka Uskankin sarvet saattoivat liian rajussa menossa katketa, eivät ne ihan näin helposti tuhoutuneet. Niiden pilkkomiseen ja irrottamiseen tarvittaisiin huomattavasti enemmän voimaa.

Nimi: Carnelian Dayie

13.05.2018 02:18
Carnelian kurtistelee kulmiaan pienesti miettien mielessään, miksi edes vaivautui kertomaan kiharapäälle tuntemuksistaan, ei tämä keneltäkään myötätuntoa tai sääliä kaivannut. Kuitenkin nämä tunteet olivat patoutuneet keijupojan sisälle, kun tämä aina lumettaan käyttäen joutuu olemaan muuta kuin oma itsensä vain sen vuoksi, ettei tätä keijuna oteta tosissaan. Lumeesta onkin muodostunut Carnelianille katkera sivupersoona, joka haluaa kiusata ja satuttaa muita tunteakseen itsensä tarpeeksi vahvaksi muiden joukkoon.
"..h-haluaisin vain että voisin olla samanarvoinen kuin muut, kuulua joukkoon ilman että huomio kohdistuu vain kokooni.. ihan kuin en kykenisi samaan kuin muut" Carnelian vastaa.
"Siksi mietinkin sitä.. jos olisin ilkeä niin minut otettaisiin tosissaan" keijupoika lisää vaisummin.
Carnelian laskee päätään hieman katse painettuna alas.
"Olet ollut.. erilainen kuin muut, en tiedä miksi.. mutta sinulle on helppo puhua" Carnelian sanoo.
"..minun pitäisi lähteä omaan huoneeseeni" tämä lisää, kun alkaa katua avautumistaan.

Nimi: DarkerSide

09.05.2018 22:38
Raviol Stronghill

"Miten tämä laulu onnistuu? Onko se soitin? Mikä soitin on?" Kyselin hämilläni kun Iskariot kertoi minulle niin paljon asioita samaan aikaan jotka saivat pääni ihan pyörryksiin.

Stenvard Oversong

"Hiljaa! E-en oo tynkä sarvi, osaan sentään käyttäytyä toisin kuin sä!" Sanoin raivostuen ja siveli rasvaa sarveni tynkiin.
"Äläkä yhtää myhäilee siinä." Murahdin.

Nimi: Akit4

09.05.2018 20:54
Iskariot Valoqor

"Ei se haittaa, olkaa vain oma itsenne", Iskariot hymyili haluamatta Ravenin joutuvan teeskentelmään. Sen jälkeen maagi muisteli hetken ajan lukujärjestystään.
"Minulla on seuraavaksi soitto- ja laulutunti", Iskariot kertoi, "Ehkä opettaja antaa teidänkin osallistua, jos haluatte".


Uska Deepwing

Uska kurtisteli kulmiaan Steven syyttäessä jälleen häntä sarvensa menetyksestä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt tivahtaa mitään takaisin, kun pupupoika alkoikin mutista. Turmelija hymähti palauttaen virnettä huulilleen.
"Oi, haluan toki", Uska totesi ja käveli Steven eteen tuon istuessa takaisin alas.
"Oletko katkonut sarvesi montakin kertaa, kun tiedät tuon?" Uska piikitteli Steven kertoessa, että hänen sarvensa kasvaisivat vielä takaisinkin, "Kömpelys".
Lainkaan varoitusta antamatta Uska nappasi kiinni peuransarvesta ja väänsi sen katki. Kuului rusahdus, jonka jälkeen turmelija myhäili virnistäen.
"Kukas nyt on tynkäsarvi?" hän kiusasi katkoen irronnutta sarvea pienemmiksi paloiksi.

©2018 Yaoi Dream rpg - suntuubi.com